Opiskelija Henriikka Kaijansinkko.

Opinnäytetyötä viimeistellessäni mieleeni tuli ajatus. Kohta astun viimeistä kertaa näistä ovista ulos käsissäni todistus, etteivät nämä kolme vuotta Kankkulan kaivoon ole menneet. Olen tehnyt jotakin oikein. Voin ylpeänä avata kansion käsissäni ja lukea, että olen valmistunut Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta. Ja vielä viimeisten, mutta ei vähäisten joukossa.

Koulun käytävillä kuljeskellessani kuulen vain puheen sorinaa korvissani, kun tammikuussa tänne joululomalta palatessa ei selatakaan tuttujen Moodlen ja SoleOpsin ruutuja vaan avataan täysin uudet järjestelmät. Olen onnellinen, että minun ei tarvitse käydä tätä rumbaa enää uudelleen.

Mutta jäänkö paitsi kaikista upouusista jutuista? Enkä koskaan saa sanoa, että valmistuin

opiskelijamäärältään Suomen viidenneksi suurimmasta ammattikorkeakoulusta, Xamkista.

Monet ovat kertoneet huimia tarinoita vaihtovuosistaan. Olisiko itsekin pitänyt ottaa ja lähteä? Avannut kartta-sovelluksen puhelimesta ja sokkona osoittanut maata, johon olisin lentoliput ostanut.

Kyllä tätä opiskelijaelämää tulee ikävä. Luokkakaverit, keskellä viikkoa juhlimiset, pitkät lomat, ai että. Kohta sitä istutaan toimistossa kahdeksasta neljään näppäimistöä naputellen. Jospa hakisinkin opiskelemaan lisää, ylempään AMK-tutkintoon.

Kyllä sitä eläkkeelläkin ehtii opiskella, nyt avautuvat ovet yritysmaailmaan, aikuisten maailmaan, jossa ei nukuta pommiin ja pidetä "omia lomia". Säännöllistä kuukausipalkkaa odotan innolla; tervetuloa merkkivaatteet, oma asunto, pitäisiköhän autokin laittaa vaihtoon.

Mutta kestävätkö hermoni sitä suurta vastuun määrää, mikä työelämässä harteilleni romahtaa? Suuret projektit, deadlinet paukkuvat ja odotuksetkin ovat mahdottomat onnistumisen suhteen. Voisinpa vain palata aikaan jolloin suurin murheeni ja vaikein päätökseni oli, mitä pukisin tänään barbilleni päälle.

Voin onnitella itseäni tästä saavutuksesta ja ylpeänä juhlistaa tätä päivää, kun olen saavuttanut yhden unelmistani. Minulla on tutkinto ja haluamani sellainen, jonka saavutin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Vai olisiko minun pitänytkin vielä siirtää valmistumista ensi vuoden puolelle ja olla vielä ylpeämpi, että valmistuin uudesta korkeakoulusta, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta?

Opiskelu ja työelämä | Kolumni

Koskinen 6/2016

Teksti: Henriikka Kaijansinkko | Kuva: Anne-Mari Vuoksi