| |
Ikääntyneiden elämänkuluista oppimassa
Teksti ja kuvat: Anne Heikka, etunimi.sukunimi@kyamk.fi
”Tärkeintä mitä opin, oli omien ennakkoluulojen heittäminen roskikseen ja avoimin mielin heittäytyminen kohti uutta”. Näin summasi syksyllä 2009 sosionomiopintonsa aloittanut opiskelija kokemuksiaan ikäihmisten parissa vietetystä ajastaan.
Tämä ja muita vastaavia kokemuksia esiteltiin ja vertailtiin Sairaalamäen auditoriossa tiistaina 15.12.2009 järjestetyssä tilaisuudessa, joka liittyi Erilaisiin elämänkulkuihin perehtyminen -opintojaksoon. Opintojakson aikana opiskelijat perehtyvät yksilön ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen elämänkulun viitekehyksestä käsin.
Opintojakson kokonaistavoitteena on se, että opiskelija hahmottaa ja ymmärtää yksilön elämänkulun rakentuvan monien erilaisten voimien summana. Opintojakson sisällöissä perehdyttiin elämänkulkuun vaikuttaviin tekijöihin, erilaisiin elämäntapoihin, sosiaalisiin ongelmiin sekä erilaisuuteen.
|
| Erilaisiin elämänkulkuihin perehtyminen -kurssin osanottajat vertailivat yhdessä kokemuksiaan. |
 |
|
|
Auttavina käsinä ja päivien piristyksenä ikäihmisten arjessa
Sosionomiopiskelijat jalkautuivat noin 4-6 hengen ryhmissä sellaisiin kymenlaaksolaisiin sosiaalialan yksiköihin, joissa asiakkaina on jo ikääntyneempää väkeä. Jokainen pienryhmä vieraili samassa paikassa yhteensä kolme kertaa. Vierailujen tarkoituksena oli toimia ”auttavina käsinä” paikalla olevien arjessa ja samalla haastatella 2-3 ikäihmistä heidän elämänkuluistaan.
Kurssin vetäjänä toimiva sosiaalialan lehtori Harri Mäkinen sopi opiskelijajoukolle tutustumiskohteet ja opiskelijat ottivat itse yhteyttä paikkojen ohjaaviin henkilöihin, joiden kanssa sovittiin käytännön aikatauluista.
Toimintakohteina olivat muun muassa Kettumäen ja Mäkikylän palvelukeskukset, Kotkakoti ja lukuisa joukko muita vastaavia yksiköitä. Kyseisissä yksiköissä asiakkaat ovat joko siellä pysyvästi asuvia ikääntyneitä tai sitten jonkin aikaa viikossa keskuksen palveluja käyttäviä, omissa kodeissaan asuvia ikäihmisiä.
Suurin osa opiskelija ryhmistä kertoi järjestäneensä ensimmäisen ja toisen toimintapäivän aikana erilaista liikunnallista toimintaa kuten ulkoilua ja keppijumppaa. Lisäksi laulettiin joululauluja, pelattiin bingoa, hemmoteltiin vanhuksia hieromalla heitä ja tarjoamalla heille jopa improvisaatioteatteria! Kolmantena päivänä opiskelijat pääsivät haastattelemaan muutamia henkilöitä heidän elämänkuluistaan.
Ikääntyvien eri kuntotasoista johtuen heille suunnitellut aktiviteetit, toiminnalliset aikataulut ja myös haastattelutulokset poikkesivat melko paljon toisistaan. Joukosta löytyi ”mummoja”, jotka innostuivat siitä, että joku jaksoi kuunnella. Siitä syystä he kertoivat avoimin ja iloisin mielin lähestulkoon kaikki elämänsä ilot ja surut sitä tiedustelleelle opiskelijalle. Ryhmissä löytyi myös niitä, joiden elämänkulku oli muun muassa dementiasta johtuen vaikeasti hahmotettavissa. Osa myös tietoisesti kieltäytyi kertomasta asioita, joiden he kokivat olevan vähemmän positiivisia omassa elämänkulussaan.
|
Sosionomiopiskelijat Helena Kukkonen (vas.), Siina Korja, Mari Koskinen, Katja Kotikuusi, Susanna Koivula ja Hannele Koho kertomassa omista kokemuksistaan. |
 |
| |
Ikäihmisten parissa työskentely palkitsevaa
”Tajusin, että itsestäni pieniltä tuntuvilla asioilla ja tekemisillä saattaa olla yllättävän suuri merkitys ikääntyneen ihmisen arjessa”.
Useat opiskelijat olivat yllättyneitä ikäihmisten kanssa työskentelyn palkitsevuudesta. Todettiin, että jäykkyydet voi unohtaa, tärkeäksi havaittiin kyky heittäytyä mukaan toimintaan ja elää tässä hetkessä. Vanhuksille annetun ajan ja oman läsnäolon merkitys koettiin palkitsevaksi sekä sen antajan että vastaanottajan puolelta. Vaikka moni opiskelijoista mainitsi tulevaisuudessa suuntautuvansa enemmän lapsi- ja nuorisotoiminnan saralle, omaksi hämmästyksekseen he myös havaitsivat kynnyksen ikääntyvien työkentälle madaltuneen.
|

Kurssin vetäjä, sosiaalialan lehtori Harri Mäkinen.
|
Kurssin vetäjä Harri Mäkinen summasi opiskelijoiden esityksistä merkittävimmiksi oppimiskokemuksiksi uuden asiakasryhmän kohtaamisen ja sitä kautta omien ennakkoluulojen vähenemisen, vuorovaikutustaitojen kasvun sekä toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen pienryhmissä. Esille nousi myös tietoisuus ihmisen yksilöllisyydestä. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa ja elämänkulkunsa kerrottavanaan ja sen tunteminen on asiakkaan ja hänen tilanteensa ymmärtämiseksi tärkeää.
Lisätietoja:
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
Lehtori Harri Mäkinen
p. 044 702 8930
etunimi.sukunimi@kyamk.fi
|
|
|