Kymenlaakson ammattikorkeakoulu / Koskinen
05/06
24.5.06
XI vsk.

Paluu Koskisen pääsivulleSivulle 1Sivulle 2Sivulle 3Sivulle 4Sivulle 5Sivulle 6Sivulle 7


 

Aivot ovat luonnostaan monikieliset

Kielenoppimisen nykytrendejä esiteltiin Brysselissä

Tarmo Ahvenainen, tarmo.ahvenainen at kyamk.fi

Kielen oppiminen ja opettaminen työelämän tarpeita varten oli yksi Brysselin yliopistojen yhteistyönä 8. – 10.2.06 järjestämän Multilingualism and Applied Linguistics –konferenssin aiheista. Kymenlaakson AMK:n edustajana oli paikalla lehtori, FL Tarmo Ahvenainen. Hän piti myös konferenssissa esitelmän lingua franca –kielestä.

Konferenssissa pohdittiin monikielisyyden, kääntämisen, ja soveltavan kielitieteen merkitystä kielen oppimisessa ja sen tutkimisessa. Konferenssiin osallistui oli yli 200 kielenkäytön asiantuntijaa 36 maasta.

Piet van de Craen valotti kielenoppimisen tutkimuksen nykytrendejä. Hän erotti kolme vallitsevaa trendiä kielen oppimisen tutkimuksessa: vuorovaikutuksen huomioon ottamisen kielen oppimisessa, aivotutkimuksen mukanaan tuomat mahdollisuudet, ja sekä eksplisiittisen että implisiittisen oppimisen tunnustamisen. Aivotutkimus on tuonut mukanaan havainnon siitä, että oppiminen on viime kädessä aivojen hermoyhteyksien luomista. Mitä runsaammin oppimista tukevia ärsykkeitä tulee, sitä parempi on oppimistulos. Eksplisiittinen kielenoppiminen, eli kielen opiskelu itsetarkoituksena, ja implisiittinen kielenoppiminen, eli kielen oppiminen käyttämällä kieltä johonkin muuhun tarkoitukseen, ovat toisiaan tukevia kielenoppimistapoja, joilla on molemmilla oma tarkoituksensa, jota ei kokonaan voi toisella korvata.

Usean eri kielen rinnakkaista ja yhtäaikaisen käyttöä valottavaa empiiristä tutkimustaan kuvaili Lies Sercu. Nykytutkimuksen valossa eri kielten ehdoton pitäminen erillään oppimisessa ei olekaan välttämättä pelkästään hyväksi: jopa kielistä, jotka eivät ole sukua keskenään, voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa toisen kielen käytölle, esimerkiksi sanojen etsimiselle muistista. Sercu kehotti vertailemaan eri kieliä opetuksessa, eikä pelkästään äidinkieltä ja kohdekieltä, vaan mahdollisesti myös muita oppijoiden osaamia kieliä. Lisäksi hän rohkaisi järjestämään sähköposti- ym. projekteja, joissa opiskelijat voivat käyttää useampaa kuin yhtä kieltä viestimiseen.

Englannin lingua franca -rooli
opetuksen tavoitteissa

Omassa esityksessäni kritisoin Euroopan neuvoston viitekehyksen piittaamattomuutta englannin kielen lingua franca -roolia kohtaan. Lingua franca tarkoittaa eri yhteisöjen yhteiseksi kieleksi esim. kaupankäynnissä, uskonnossa ja opetuksessa muodostunut kieltä. Keskiajalla se oli latina ja nykyään esim. englanti ja arabia.

Viitekehyksen taustaoletuksena näyttää usein olevan kielenkäyttö siten, että puhuja pyrkii aina integroitumaan kohdekieliseen yhteisöön, esim. käyttäessään englantia Britanniassa työskennellessään. On kuitenkin arvioitu, että 90%:ssa tilanteista, joissa maailmassa puhutaan englantia, ei ole yhtään syntyperäistä puhujaa paikalla. Niinpä voidaan ajatella, että englannin kielen oppijalle toimivuuden lingua franca -kielenä tulisi olla ensisijainen, ja toimivuus syntyperäisten kanssa toissijainen tavoite.

Käsittelin myös empiiristen tutkimusteni perusteella, miten kielitaitokasvojen säilyttäminen, ts. sen suojeleminen ettei näytä omaa puutteellista kielitaitoaan tai aseta toista hankalaan asemaan puutteellisen kielitaidon takia, voi olla merkittävä kielellisiä valintoja tehdessä. Esitykseni perustui osaan lisensiaatintutkimuksestani, joka on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa. http://thesis.jyu.fi/05/URN_NBN_fi_jyu-2005219.pdf

Englanninopettajien asenteet ovat monin paikoin vielä kaukana lingua franca -roolin hyväksymisestä. Nicos Sifakis Kreikasta kertoi kreikkalaisten englanninopettajien käsityksistä englannin kielen tärkeistä asioista. Lähes täydellinen mukautuminen brittiläisyyteen, ruokakulttuurin tuntemusta myöten, oli kreikkalaisten englanninopettajien mielestä tärkeämpää kuin selviäminen monikulttuurisessa yhteisössä englanniksi.

Toisaalta syntyperäisyys ei ole edes kansainvälisen ymmärrettävyyden tae. Hongyan Wang ja Vincet van Heuven olivat vertailleet sitä, miten kiinalaiset, hollantilaiset ja amerikkalaiset ymmärsivät toistensa englannin kielen äänteitä. Kiinalaisille hollantilaisten ääntämät englannin kielen äänteet olivat helpommin tunnistettavia kuin amerikkalaisten. Tämä tulos on samansuuntainen suomalaisen Pihkon väitöskirjatutkimuksen kanssa, jossa suomalaiset koululaiset arvioivat helpoiten ymmärrettäväksi saksalaisella aksentilla puhutun englannin.

Englanti – tappajakieli?

Professori Juliane House puhui englannin roolista lingua francana. House korosti, ettei englanti ole “tappajakieli”, joka tukahduttaa kansalliset kielet. Lingua franca -englanti on Housen mukaan oma kielenkäyttömuotonsa, joka ansaistsee myös tutkimusta omista lähtökohdistaan. Housen mukaan englantia ei kansainvälisessä yhteistyössä käytetä identifioitumiseen, vaan ainoastaan viestintään, ja oma kieli säilyy identifioitumisen välineenä. Siksi englantia ei tulisi nähdä uhkana.

Tätä näkemystä kritisoitiin yleisökommentissa sillä, että identifioituminen sivistyneeksi eurooppalaiseksi tapahtuu (liian) usein englannin kielen osaamisen kautta. Ihminen voi osata kuutta kieltä, mutta englantia osaamattomana häntä pidetään paarialuokan eurooppalaisena.

Vjatshelav Konovalov Virosta kuvasi englannin kielen asemaa akateemisena portinvartijana: jos ei noudata englanninkielisen tiedemaailman kirjoituskonventioita, ei saa tekstiään läpi kansainväliseen julkaisuun. Hän tiivisti venäläisen ja anglosaksisen tieteellisen tradition eron siten, että tieteellinen artikkeli on anglosaksisessa traditiossa puheenvuoro tieteelliseen keskusteluun, kun taas venäläisessä traditiossa se on oman tilan ottamista. Sen takia venäläinen retoriikka on usein vahvempaa ja kirjoittaminen pikemmin kirjoittajakeskeistä kuin lukijakeskeistä.

Kääntämisen ennustetaan
palaavan opetussisältöihin

Kääntämisellä on ollut negatiivinen kaiku kielenoppimismenetelmänä viime vuosikymmeninä, osin johtuen vanhasta kielioppi+käännös -metodista, jonka ei todettu antavan oppijoille viestintävalmiuksia, ja joka oli vastoin yksikielistä oppimistapaa ihannoivaa kommunikatiivista kielenopetusta. Rossen Stoichkov pohti esityksessään miten kääntäminen voidaan tehdä kommunikatiiviseksi, ja korosti kääntämisen merkitystä kielenoppijan ajattelun välineenä oikein käytettynä. Kääntäminen kuitenkin pakottaa ajattelemaan merkityksiä tarkasti, rohkaisee riskinottoon, sekä kehittää oppijan metakielellistä tietoisuutta.

Sylviane Granger esitteli oppijakielen laajaan korpukseen perustuvia tutkimustuloksia. Mielenkiintoinen alustava tulos oli, että kielenoppijat eivät pystyneet juurikaan parempiin tuloksiin esim. kirjoitelman kirjoittamisessa sanakirjan avulla kuin ilman sitä. Yksi selitys tähän voi olla, että sanakirjan oikein käyttäminen on taitolaji joka ei moneltakaan kielen oppijalta menestyksellisesti onnistu.

Terminologia ei välttämättä ole yksiselitteisesti käännettävissä kieleltä toiselle. Brittiläisten termien superstore, supermarket ja combination store kääntymistä ranskaan tutkittaessa oli havaittu, että Ranskan ranskassa oli kolme eri vastinetta näille sanoille, mutta ne eivät menneet yksi yhteen, vaan termejä käytettiin ristiin: esim. superstore saattoi kääntyä ranskaksi hypermarche, supermarche tai grande surface specialisee, tilanteesta riippuen. Tämä vertailu päti vain Britannia-Ranska akselilla; Kanadassa käytetyt termit olivat jo kokonaan toiset. Niinpä yksiselitteisten termivastaavuuksien löytäminen kahden kielen välillä on usein mahdottomuus.

Koska termit eivät käänny yksiviivaisesti, niitä tulisi opetuksessakin analysoida. Lieve van Gehuhten selvitti miten yleinen olettamus opetettaessa erityisalojen kieltä (Language for Specific Purposes) on, että ammattitermit olisivat jotenkin yksiselitteisiä, eikä niihin tulisi käyttää aikaa kieltenopetuksessa. Van Gehuhten nousi tätä käsitystä vastaan; termit ovat käsitteellistämisen rakennuspalikoita, eivätkä mitenkään universaalisti ymmärrettyjä. Siksi erityisalojen kieltenopetuksessa perustermit tulisi purkaa osiinsa, analysoida, ja vertailla miten eri kielten pintapuolisesti samalta näyttävät termit voivat itse asiassa olla aivan eri perustein määritelty eri kielissä.

Konferenssin tarkempi kuvaus ja esiintyjien nimet löytyvät osoitteesta http://www.macl.be/

Lue myös toinen juttu konferenssista.

Lisätietoja
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, kielten osasto
Lehtori, FL Tarmo Ahvenainen, tarmo.ahvenainen at kyamk.fi

 


[jutun alkuun]

Paluu Koskisen pääsivulleSivulle 1Sivulle 2Sivulle 3Sivulle 4Sivulle 5Sivulle 6Sivulle 7