Kymenlaakson ammattikorkeakoulu / Koskinen
10/00
31.8.00
V vsk.

Paluu Koskisen pääsivulleSivulle 1Sivulle 2Sivulle 3Sivulle 4Sivulle 5Sivu 6Sivu 7Sivu 8Sivulle 9Sivulle 10


Monikulttuurisuus ja 
kansainvälisyys hoitotyössä

Opiskelijoiden näkemyksiä seminaarista

Johanna Kumpulainen ja opiskelijaryhmä

Kotkassa järjestettiin 5.- 6.5.2000 seminaari monikulttuurisuudesta ja kansainvälisyydestä hoitotyössä. Luennoitsijoiden aiheet käsittelivät laajassa näkökulmassa monikulttuurisuuden nivoutumista yhteiskuntaamme ja etenkin hoitotyöhön.

Monikulttuurisuus on ajankohtaista, sillä ihmiset liikkuvat paljon yli rajojen. ”Muukalaisuus” on jokapäiväistä todellisuutta, jonka hoitajat joutuvat kohtaamaan. Tieto eri kulttuurien tavoista, arvoista ja asenteista helpottaa jokapäiväistä toimintaa ja sopeutumista erilaisiin tilanteisiin.

Seminaarin järjestäjinä olivat Kymenlaakson kesäyliopisto, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu ja Tehy ry. Osallistujia oli noin 80 henkilöä ympäri Suomea. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun terveysalalta oli 5 sairaanhoidonopiskelijaa avustamassa käytännön järjestelyissä seminaaripäivien aikana. Opiskelijat olivat Heli Aalto, Sini Heinonen, Johanna Karhu, Noora Kari ja Johanna Kumpulainen. Meidän opiskelijoiden osallistuminen seminaariin sisältyi kansainvälisyys ja kulttuuritietous -opintokurssiimme.

Mielenkiintoisimmat aiheet meidän mielestämme olivat Batulo Essakin luento Apua ulkomaalainen ja vastaanottokeskuksen sairaanhoitaja Kari Jokelaisen luento monikulttuurisen hoitotyön haasteellisuudesta. Luennot olivat mielenkiintoisia, koska ne olivat käytännönläheisiä ja ajankohtaisia.

Batulo Essak valittiin vuoden 2000 pakolaisnaiseksi. Hän kertoi seminaarissa ensin itsestään ja siitä, miten hän opiskeli Venäjällä. Venäjältä hän muutti Suomeen ja kävi Kemissä vielä pari vuotta koulua, että sai valtuudet ja ammattitaitoa työskennellä Suomessa. Tällä hetkellä Essak työskentelee Helsingin alueella neuvoloissa ja kouluissa opastamassa maahanmuuttajia. Essak hoitaa ja opastaa pääasiassa somalialaisia ja venäläisiä , mutta hän kertoi myös muiden maahanmuuttajien, mm. irakilaisten ja turkkilaisten pyytävän häneltä apua. Yleisö kysyi häneltä lähinnä somalien kulttuuriin liittyviä asioista, kuten esim. ympärileikkauksista, synnytyksistä ja naisen asemasta. Kysymykseen minkä maalaiseksi Essak itsensä tuntee, hän vastasi olevansa kansainvälinen, eli hän ei koe olevansa minkään tietyn maan kansalainen.
 

Ihmisen ja arkipäivän
kohtaamista
Terveydenhoitaja Eija-Riitta Ikonen kertoi Madelaine Leiningerin Auringonnousu-mallista, joka on kulttuurisen hoitotyön ydin. Kulttuurista hoitotyötä ei opi opiskelemalla, vaan asiakkaalta kyselemällä, asioita ei saa olettaa. Hän puhui enkulturaatiosta, joka tarkoittaa johonkin kulttuuriin kasvamista, ja akulturaatiosta, jossa kaksi eri kulttuuria vaikuttaa yksilöön. Ihmistä hoitaessa tulisi ottaa huomioon hänen kulttuurinsa, ei tehdä stereotypioita eikä arvioida häntä oman kulttuurin arvojen mukaan.
Hoitajan on muokattava omaa työtään, jotta asiakas voi säilyttää arvonsa. Jos hoitaja ei kunnioita asiakkaan arvoja, seuraa siitä Ikosen mukaan yhteistyöhaluttomuutta, vastustusta, tyytymättömyyttä hoitoon ja alistumista. Asiakas tuntee henkistä kipua, hylätyksi tulemista, suuttumusta ja turhautumista.
Ikonen kertoi pakolaisnaisten tunteista, kun he saapuvat vieraaseen maahan. He kokevat mm. masennusta, ahdistuneisuutta, traumanjälkeisiä stressioireita, ambivalenttia suhtautumista raskauteen, toivottomuutta jne.

Kompetenssista puhuessaan Ikonen tarkoittaa hoitotyöntekijän ammatillista valmiutta kulttuuriseen hoitotyöhön, joka on mahdollista saavuttaa työskentelemällä yhdessä eri kulttuuria edustavien asiakkaiden kanssa. Kompetenssiin kuuluu 4 osa-aluetta: kulttuurinen tietoisuus, kulttuurinen tieto, kulttuurinen taito ja kulttuurinen kohtaaminen.

Tietoisuus tarkoittaa sitä, että tunnistaa omat ennakkoluulonsa, eikä toimi asiakasta loukkaavasti - ja tiedostaa myös oman kulttuurin merkityksen omassa ajattelussa ja toiminnassa. Kulttuurista tietoa voi opiskella kirjoista, esim. uskontoon, pakolaisuuteen, perhesuhteisiin ja yhteisöön liittyvää tietoa. Kulttuurisella taidolla Ikonen tarkoittaa kommunikaatiotaitoja, joita ovat eleet, ilmeet ja kieli. Asioiden toistaminen on tärkeää, jotta varmistetaan, että puhutaan samasta asiasta ja käsitteet ovat molemmille selvät. Kulttuurinen kohtaaminen on asiakkaan arkipäiväistä kohtaamista. Tulisi mennä asiakkaiden pariin ja heidän kulttuurinsa  juhliin, jotta opittaisiin tuntemaan heidän kulttuuriaan. Ikosen mielestä kulttuurisessa hoitotyössä on järjestettävä riittävästi vastaanottoaikaa ja tulkkausmahdollisuus, jos yhteinen kieli puuttuu.

Sairaanhoitaja Liisa Hikipää kertoi, kuinka koskettamisella on merkitys eri kulttuureissa. Esimerkiksi arabikulttuurissa uskotaan, että jos nainen koskettaa vierasta ihmistä, miestä tai naista, hän joutuu kadotukseen.
 


Liisa Hikipää
Hikipää kertoi myös esimerkkejä ns. vapaista kosketusalueista. Yksi tällainen alue useimmissa kulttuureissa on olkavarsi. Siihen saa vapaasti koskea.
Hikipään mukaan halaaminen ei välttämättä tarkoita fyysistä kosketusta, vaan jo olemalla 15 cm:n etäisyydellä toisesta, tavallaan halaat häntä. Tällöin ns. oma-alue rikkoutuu.

Hän kertoi myös tutkimuksista, joita oli tehty sairaaloissa vanhusosastoilla. Siellä oli tullut ilmi paljon hyödyllistä huomiota koskettamisesta. Vanhat potilaat toivovat hoitajien koskettelevan enemmän ja lämpöisillä käsillä, ilman hanskoja.

Erikoistutkija Brita Sohlman luennoi masennuksesta ja psyykkisen voiman puutteesta. Paljon työpaikoilla huomataan toverin masentuneen, mutta siihen ei puututa, koska ei tiedetä miten. Jokaisen ihmisen tulisi itse voimaantua: kerätä voimaa ympäriltään.

Sohlman puhui lähinnä henkisen terveyden ylläpitämisestä, kuinka sitä pitää vaalia. Voimaantuminen ei ole pysyvä tila ellei sitä itse pidä yllä.
 

Kokemuksia
vastaanottokeskuksesta
Karhulassa sijaitsevassa pakolaisten vastaanottokeskuksessa on 150 paikkaa ulkomaalaisille. Vajaakäyttöä ei keskuksessa juurikaan ole. Eri kansallisuuksia on 13 - 14.

Pakolaisten vastaanottokeskuksessa työskentelevä sh Kari Jokelainen kertoi, mitä käytännön asioita tulisi huomioida ulkomaalaisen asiakkaan kohtaamisessa. Esimerkiksi maassaoloajan huomioiminen on hyvin tärkeää. Siihen sisältyy kulttuurishokki ja yleensä sopeutumisprosessi vieraaseen kulttuuriin. Sopeutumisprosessi laukaisee ulkomaalaisissa lähes poikkeuksetta kriisin.

Sairaanhoitajan ja muidenkin pakolaisten kanssa työskentelevien on pidettävä ns. punaisena lankana mielessään kriisin eri vaiheiden kulku ja huomiointi. Erittäin tärkeää on myös työntekijöiden perehtyneisyys vieraisiin kulttuureihin. Niissä vallitsevat arvot ja asenteet poikkeavat usein meidän kulttuurissamme vallitsevista.

Perehtymisen lisäksi rohkeus kysyä asiakkaalta, mitä hän jollakin termillä tarkoittaa, estää paljon epäselvyyksien syntymistä. 
Esim. perhe ? - keitä kuuluu perheeseen
                     + keitä asuu saman katon alla

Jokaiseen asiakkaaseen on suhtauduttava yksilöllisesti, juuri hänen tilanteensa huomioiden.

Satu Kurri kertoi historiallisia taustoja pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hakeutumisesta Suomeen. Ensimmäinen ”maihinnousu” oli Venäjän vallankumouksen jälkeen v. 1922 (n. 33500 pakolaista). Suomi aloitti varsinaisen pakolaisten vastaanoton vuonna 1973. Suomen hallitus on vuodesta 1987 alkaen päättänyt pakolaiskiintiöstä, jonka mukaisesti maa vastaanottaa pakolaisia. Vuoden 1999 lopussa Suomessa asui vakinaisesti n. 88000 ulkomaalaista, joista pakolaisia oli 17700.

Kurri kertoi myös pakolaisten oikeusasemaa koskevasta yleissopimuksesta eli YK:n pakolaissopimuksesta (1951), johon Suomi liittyi 1968. Yleissopimuksessa määritellään pakolaisuus-käsite sekä säännöt, joihin allekirjoittaneet valtiot sitoutuvat.
 

Koulutusta vertaillaan


Toini Nurminen

Esityksessään Toini Nurminen keskittyi tarkastelemaan koulutuksen kansainvälistä vertailtavuutta sairaanhoitajakoulutuksen näkökulmasta ja lähinnä EU:n sisällä. Perusta koulutuksen vertailtavuudelle pohjautuu viiteen pääkohtaan: tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen, koulutuksen vastaavuus, pätevyyden osatekijät, opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä (ECTS) sekä koulutuksen kansainvälinen arviointi.

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun terveysalalla toteutettiin sairaanhoitajakoulutuksen kansainvälinen arviointi toukokuussa 1999. Sairaanhoitajakoulutuksen todettiin täyttävän EU-direktiivit ja koulutuksen olevan laadukasta. Kehittämiskohteitakin löytyi. Yhdeksi keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi todettiin, Kotkankin alueella, käytännön harjoittelupaikkojen systemaattisen arviointijärjestelmän puuttuminen.

Nurminen kertoi myös sairaanhoitajakoulutuksen neuvoa-antavan komitean listaamista sairaanhoitajan pätevyysvaatimuksista sekä vastuualueista ja -tehtävistä. Sairaanhoitajan on toteutettava kaikki tehtävänsä lakiin, määräyksiin, ammattietiikkaan ja yleiseen etiikkaan perustuvien sellaisten velvoitteiden mukaisesti, joita sovelletaan sairaanhoitajan harjoittamaan ammattiin.
 

Kansainvälisyys lisääntynyt Kansainvälisiä asioita hoitava sihteeri Soile Tammisto luennoi mm. kansainvälistymisestä. EU:n myötä kansainvälistyminen on lisääntynyt, maiden rajat ovat auenneet. EU:lla on yhteinen järjestelmä työnhakuun, joten toiseen EU-maahan on helppo hakea / mennä töihin. Kansainvälistymisen esteinä Tammisto luettelee mm. ennakkoluulot, epävarmuus omasta asemasta, turvattomuuden tunteen ja huonot kokemukset. ILO eli kansainvälinen työjärjestö valvoo laadittujen EU-säädösten, kansainvälisten sopimusten ja niiden valvonnan toteutumista. Ammattijärjestöjen toiminta ja niiden keskinäinen yhteistyö ulottuu yli rajojen. Ne ovat tärkeä tuki ”liikkuville” työntekijöille työsuhteiden perusturvassa. Yksittäisten ammattiliittojen työvälineitä, joilla työntekijän oikeuksia suojellaan, mainittiin muutama. Näitä ovat mm. vakuutusturva, yhdysjäsenverkko, yhteistyösopimukset ja ylikansallinen jäsenyys sekä työttömyysturva ja tietopalvelut.
Lopuksi yhteinen juhla


Jose Moncada

Seminaariin osallistujille järjestettiin Villa Kärkisaaressa kansainvälinen ilta. Kansainvälisestä kommunikoinnista oli kertomassa KTM Arja Mikluha. Hän käsitteli mm. kielen kulttuurisidonnaisuutta, elekielen merkitystä keskustelussa ja tervehtimistapojen erilaisuutta eri kansallisuuksien välillä. Toinen illan puhuja oli sairaanhoitaja Vappu Sinisalo-Immonen. Hän esitteli opinnäytetyönsä, joka käsittelee monikulttuurista aikuisten akuuttia hoitotyötä. Kolmantena puhujana oli kansantaiteilija, säveltäjä ja ajattelija, Jose Moncada. Hänen asiasisältönä oli tarinoita ja musiikkia motsika-intiaanien elämästä ja ajatuksista Suomessa.
Iltaa vietettiin maukkaan, kansainvälisen iltapalan ja hyvän seuran siivittämänä.

Lisätietoja
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
Lehtori Seija Aalto, seija.aalto@kyamk.fi. Puh. (05) 220 8709
Koulutussuunnittelija Lea Laakso-Salmenhaara, lea.laakso-salmenhaara@kyamk.fi
Puh. (05) 220 8377 tai 050 339 4377


[jutun alkuun]
Paluu Koskisen pääsivulleSivulle 1Sivulle 2Sivulle 3Sivulle 4Sivulle 5Sivu 6Sivu 7Sivu 8Sivulle 9Sivulle 10